Esipuhe
Olkoon harkittu sillä vakavuudella ja harkinnalla, jota syvällisten moraalisten seurausten asiat vaativat, että me, jotka olemme perillisinä eräässä tietyssä sivilisaatioperinteessä — joka sai ensimmäisen johdonmukaisen institutionaalisen muotonsa Ruotsin vallan alaisuudessa ja Suomen säätyjen muinaisissa oikeuksissa; perinne, jonka vapauden ja oikeudenmukaisuuden periaatteet sittemmin juhlallisesti vahvistettiin Ruotsin hallitusmuodossa vuonna 1809 (joka sitoi Suuriruhtinaskuntaa) sekä Suomen perustuslaissa vuonna 1919; jota edelleen jalostettiin paikallisen itsehallinnon pitkän jatkuvuuden ja muinaisten maakuntakokousten kautta; ja jonka henki on ylläpidetty ja uudistettu Suomen perustuslaissa sekä Suomen kansan demokraattisissa perinteissä omilla maillamme tähän päivään asti —
olemme nyt velvoitettuja luonnollisen tunteen ja velvollisuuden juhlallisimpiin käskyihin nojaten puhumaan sen säilyttämisestä.
Julistus
Siksi, asemamme moraalisina toimijoina pakottamalla vakavuudella, julistamme seuraavaa: Me muodostamme kansan, joka on yhtynyt ei ainoastaan ajallisten olosuhteiden, vaan yhteisten tapojen, lakien ja erillisen sosiaalisen olemassaolon muodon perinnön kautta. Jokaisen yhteiskunnan, samoin kuin jokaisen yksilön, velvollisuus on turvata se, mikä on välttämätöntä sen säilymiselle ja kukoistukselle. Emme voi siis hyvällä omallatunnolla suostua toimeentulomme keinojen, vakiintuneiden oikeuksiemme, maidemme tai kollektiivisen työmme hedelmien vieraannuttamiseen, olipa kyseinen vieraannuttaminen yritetty avoimella voimalla, salaisella juonittelulla tai millä muulla keinolla tahansa, joka on vastoin luonnollista oikeutta.
Päätökset
Näistä pohdinnoista nousevat seuraavat päätökset, jotka suosittelevat itseään puolueettomalle tarkkailijalle sekä oikeudenmukaisina että välttämättöminä:
ENSIMMÄINEN, Koska olemme näiden alueiden alkuperäisten viljelijöiden ja perustajien jälkeläisiä ja oikeutettuja perillisiä ja kannamme vastuuta tuleville sukupolville, vahvistamme, että näiden esivanhempien maiden lopullinen ja luovuttamaton omistus sekä kaikki niistä oikeutetusti johdetut varat kuuluvat meidän poliittiselle elimellemme. Tämä vaatimus ei perustu pelkkään valloitukseen, vaan siihen pitkään ja keskeytymättömään työn ja huolenpidon soveltamiseen, joka ihmiskunnan yleisten tunteiden mukaan muodostaa kunnioitettavimman omistusoikeuden.
TOINEN, Koska myötätunto ja luottamus, jotka muodostavat jokaisen vaka an yhteiskunnan siteen, heikentyvät monien tuomien mukana, joilla ei ole yhteistä uskollisuutta tai yhteistä tarkoitusta, väitämme olevan luonnollinen oikeutemme ja tuskallinen velvollisuutemme — velvollisuus, jonka itse säilymisen ensisijainen vaatimus asettaa — säännellä yhteisömme koostumusta. Voimme näin syvällä katumuksella mutta lujalla välttämättömyydellä olla pakotettuja sulkemaan pois ne henkilöt tai yhdistykset, joiden läsnäolo, ollessaan vastoin yhteistä tahtoamme ja vakiintunutta järjestystämme, uhkaa sen yhtenäisyyttä ja alkuperäisten asukkaidensa turvallisuutta.
KOLMAS., Koska omaisuusjärjestelmä on kaiken edistyksen perusta ja sen loukkaaminen haava sosiaalisessa järjestyksessä, pidämme ensisijaisena oikeutenamme hakea niiden varojen palauttamista, jotka on epäoikeudenmukaisesti vieraannettu näiden maiden perillisten perinnöstä. Olipa tällainen vieraannuttaminen tapahtunut äskettäin tai kauempana menneisyydessä, jos se on toteutettu petoksella, voimalla tai lakien taikka julkisten instituutioiden vääristämisellä, alkuperäinen vamma säilyy. Siksi on oikeudenmukaisuuden vaatimus — olennainen oikeudenmukaisten suhteiden palauttamiselle — että tällaiset varat palautetaan niiden kansan hoitoon, joilta ne otettiin, nykyisten ja tulevien sukupolvien hyödyksi.
Näin ollen, ohjattuina järjen rauhallisesta valosta ja lujasta kunnioituksesta luonnollisen oikeudenmukaisuuden periaatteita kohtaan, esitämme nämä harkinnat, ei intohimon sanelemina, vaan kansan juhlallisina johtopäätöksinä, jota ajaa vilpitön halu palauttaa se oikeudenmukainen järjestys, joka on ainoa varma perusta minkä tahansa sivistysyhteiskunnan turvallisuudelle, vauraudelle ja moraaliselle rehellisyydelle.